Täällä on eilen ihan uudella innolla aloitettu tämä projekti (niinkun nyt se alulle laittaminen koskaan olisi kovin kurjaa ollut ;)) alusta ja puhuttu paljon viime viikonloppuisesta.
Vihdoin ja viimein sain tuon ukonkin vähän avautumaan niistä fiiliksistä joita se keskenmeno hänessä herätti ja siitähän kumpusi oikein erikoisen pitkä keskustelu normimeininkiin verraten.
Mutta pääasia oli lopputulos; molemmilla parempi mieli, asiassa on päästy nyt siihen vaiheeseen että ei muuta kuin uutta yritystä ja mahdollisimman pian!
Kuten tuolla aiemmin bloggasinkin, olen nyt muutaman päivän vetänyt juoksutreenejä sen 11 viikon juoksuohjelman mukaan. Penikat kipeytyy ihan suoraan sanottuna helvetisti, mutta jostain syystä se pahin särky tulee vasta lenkin jälkeen ja silloin vain siinä tilanteessa, jos laskeudun kyykkyyn. En tiedä onko siis enää kyseessä penikkatauti vai joku muu tosikiva lihasvamma, mutta sen yksitoista viikkoa vedän läpi vaikka väkisin!
Puolitoistasataa oli sen verran huima summa juoksutennareista (koska mähän siis olin ihan varma että kaikki kivut ja säryt katoaa, kunhan vaan ostan kunnon kengät..), että on niitä syytä sitten käyttääkin siihen juoksemiseen! Ilmeisesti kuitenkaan vika ei ole kengissä, taidan seuraavaksi syyttää juoksutyyliä. Täytyy varmaan naputtaa googleen joku hyvä hakusana jolla löydän jonkunlaista ohjetta oikeaan juoksutyyliin. Koska mehän siis tietysti asumme niin keskellä metsää, että eihän tuossa lähimmässä kylässä ole varmaan edes kuultu mistään liikunnanopetuksesta, saati sitten juoksukoulusta…No, koska tämän ohjelman mukaanhan alussa juostaan vain muutaman minuutin pätkiä yksi tai kaksi koko lenkin aikana, elättelen edelleen toiveita siitä, että kipu jossain vaiheessa loppuu ja jalat tottuvat juoksuun taas.
Ennenhän ihan oikeasti sain painella pitkin pusikoita melkein viiden kilometrin lenkkejä, että en tiedä mikä meni vikaan. Ihan ensimmäisen kerran ne penikkaoireet ilmeni sen jälkeen, kun hiki päässä oltiin revitelty heinäpellolla paaleja kantaen kolmatta päivää, ei ollenkaan siis juoksusta. Enkä mä tietenkään edes tiennyt mikä on penikkatauti ja kiukuttelin itsekseni kun pitkin sitten kaikki heinätyöt vetää yhteen putkeen, olisi sitä poutaa varmaan ollut myöhemminkin.
Vaiva ei ole poistunut ja alkoi sitten oireilla myös juostessa, joten olin juoksematta melkein puoli vuotta, vaihdoin kengät, kylmäsin, kylmäsin, hieroin, kylmäsin, kävelin, kylmäsin, hölkkäsin sata metriä ja tadaa, sieltä se särky palasi!
Eli jos jollain on nyt jotain ihan hirveän hyviä vinkkejä että mitä muuta vielä voi tehdä kun lepo selvästi ei tähän auta eikä edes rauhassa aloittaminen, niin otan mielihyvin vastaan!
Enkä tiedä, pahimmin kivun laukaisee siis juuri se kyykkiminen, joten voi olla ettei tämä enää mitään penikkatautia olekaan.
kuva yle.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti