Lenkille!

Ei huonot ilmat lähteä ulos reippailemaan! Tämä kuva tosin on otettu tammikuun lopulla, mutta ei se paljon eroa tämänhetkisestä tilanteesta.

Miten koomista onkaan, että vielä viikko sitten nautin ihan vuodenaikaan nähden superlämpimistä keleistä, ratsastelin sulia hiekkateitä ja minussa kasvoi uusi elämä. Sitten tuli takatalvi, lunta maassa melkein kymmenen senttiä ja se uusi elämäkin poistui samana päivänä.
No, jos nyt olisi parempi onni, kun nämä lumet tästä joskus sulaa.

Hevostelun kannalta tämä "talvi" on ollut ihan naurettava; meidän piti opettaa nuorimies reen eteen, mutta opeta tässä sitten mitään, kun pellolla lentää savi ja lunta on vähemmän kuin koskaan. En ole yhtenäkään vuonna aikaisemmin joutunut hevosesta pesemään kuraa ratsastuksen jälkeen helmikuun alussa, kuten tänä vuonna.

Ratsastus on itseasiassa mietityttänyt kovasti, ensin raskaana olevan kannalta ja sitten yhtenä osasyyllisenä keskenmenoon.
En mä ihan oikeasti edes tiedä voiko sillä olla jotain tekemistä keskenmenon kanssa näin aikaisilla viikoilla, ei varmaan mutta tuli väkisinkin mieleen. Ratsastan kuitenkin melkein päivittäin ainakin yhden hevosen, suurimmaksi osaksi alla on tuo oma nelivuotias, jonka kanssa tasaisesta kyydistä saa nähdä unta ehkä muutaman vuoden sisään. Pudonnut en tietenkään ole, mutta aika ryskintää se meno välillä tuolla pusikoissa on. Harjoitusravissakaan en tainnut istua kertaakaan sen jälkeen kun tein positiivisen testin, koska se yksinkertaisesti tuntui ikävältä.

Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että jos se ei kyydissä pysy edes tuolla sisäpuolella, ei se mukana kestä sitten myöhemminkään. Tulen tuskin koskaan olemaan sellainen sisällä nyhjäävä kotiäiti, joka ei mene vessaankaan tarkistamatta että pärjääkö se jälkikasvu nyt seuraavan kaksi minuuttia itsekseen.
Olen aina tottunut olemaan paljon ulkona ja liikkumaan tunteja päivittäin, joten toivoa sopii, että koskaan en joudu jämähtämään neljän seinän sisälle, mistään syystä.
Onneksi ainakin anopin tiedän painelleen synnytystä seuraavana aamuna jo sikalaan, joten ruoskintaa tuskin on siltä suunnalta odotettavissa, vaikka eläisin, liikkuisin ja ratsastaisin kuinka normaalisti raskaudenkin aikana. Olettaen että sitä raskautta nyt edes tulee enää.

Taidanpa nyt ottaa pään pois omasta perseestäni, lakata möyrimästä tässä entäs-jos-en-koskaan-voi-saada-lapsia- tilassani ja lähteä pihalle ihan kuten ylempänä kehotin!