En voi käsittää; tänään on vuotokin ollut ihan onnettoman niukkaa ruskeaa tuhrua, joten kai tämä sitten on tässä.
Olen kerran ennenkin kokenut keskenmenon, silloin lääkkeillä tarkoituksella aiheutetun. Ilmeisesti lääkkeellinen keskeytys eroaa tästä luonnollisesta aika paljonkin, koska se tehtiin viikolla 5+ ja oli aivan toisenlainen.
Lauantaina vuodon alkaessa minä varauduin jo siihen tuskaiseen päivään, josta en tulisi selviämään ilman kourallista lääkkeitä ja yösiteitä. Kuvittelin, että makaisin kippurassa sohvalla valittaen kuten viimeksi ja luulin, että tokenen siitä aikaisintaan seuraavaksi päiväksi.
Vaan kappas; ihan tolkuissani olin koko viikonlopun, otin sen yhden ainoan särkylääkkeen ihan varmuudeksi etukäteen (no, ei olisi tarvinnut), pärjäsin ihan normaaleilla siteillä ja hoidin tallihommat ihan kuten aina ja ihan itse.
Että kun lääkäriltä sain eilen tiedon täysin tyhjästä kohdusta, on ilmeisesti lauantaina tullut suurin osa roinasta pihalle, koska vuoto oli sunnuntaina illalla jo tosi niukkaa. Eilen tuli vielä verta, tänään ei punaista ole näkynyt.
Luojan kiitos tästä helppoudesta fyysisellä puolella - henkisesti tokenen tästä kai.. joskus?
Toisaalta olen ihan tyytyväinen - nythän me päästään aloittamaan alusta ihan heti ja saan toivottavasti sen plussan tikkuun nopeasti, tai ainakaan ei tarvitse ensin kärvistellä minkään vuotojen kanssa ensimmäistä kolmea viikkoa kuten viimeksi!
Olen jo tsempannut itseäni aloittamaan juoksutreenin taas talven jäljiltä sillä monien kehumalla 11 viikon juoksuohjelmalla. Saas nähdä auttaako sekään ihan törkeän kivuliaisiin penikoihin joiden kanssa olen paininut viimeisen vuoden, mutta ainakin juoksumäärät ovat alkuun ihan naurettavan lyhyitä.
Jos siitä saisin motivaatiota jatkaa eteenpäin.
Muutenkin olen niin kovin kärsimätön persoona; koko ajan pitäisi olla jotain mitä odottaa ja joku päämäärä, en minä osaa märehtiä sohvassa montaa päivää yhtä asiaa. Saatan ulospäin vaikuttaa siltä, ettei mitään olisi edes tapahtunut (vaikka onkin, mutta sitähän ei mieheni lisäksi kukaan tiedä), murehdin ja pyörittelen asiaa sitten yksin hiljaa öisin.
Ei sekään ole hyvä asia, mutta siksi yritänkin purkaa ajatuksia tähän blogiin näin anonyymisti.
Ja siksi olen kovin otettu jokaisesta kommentista, kokemuksesta tai muusta ajatuksesta, jonka teiltä lukijoilta saan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti