Että mä sitten vihaan tätä ilmaa!
Kesä on hienoa aikaa, ei siinä mitään, mutta miksi se päivän keskilämpötila ei voi mieluummin olla lähempänä kahta- kuin kolmeakymmentä astetta? Eihän tässä viidakkoilmastossa jaksa edes hengittää!
Turvotus näillä viikoilla alkaa olla muutenkin jo sitä luokkaa, että kohta olen ihan epätoivoinen; mitkään vaatteet ei tunnu mahtuvan puristamatta päälle, olo on kokoajan kuin juuri perhepitsan yksinään syöneellä ja tunnen itseni kaikkea muuta kuin hehkeäksi odottajaksi.
Joskus olen nähnyt joissakin blogeissa tai muussa yhteydessä kuvia raskaana olevista, joissa sitten esitellään sitä "valtavaa" turvotusta. Mikä siis yleensä tarkoittaa, että et kertakaikkiaan pysty erottamaan kummassa kuvassa henkilö edes väittää olevansa turvonnut, jos vierekkäin on kuvat ennen raskautta ja sen aikana.
Mutta minäpäs olen kasvattanut kuulkaa ihan jenkkakahvatkin! Voi helvetin helvetti, ei muuta voi sanoa. Olen aina ollut ihan hysteerisen tarkka ulkonäöstäni, enkä oikeastaan koskaan itseeni tyytyväinen, mutta nythän se myrkyn lykkäsi. Kesä tuli, ulkona pitäisi liikkua melkein alasti ja minä näytän norsulta!
Täällä on kaksin käsin kiskottu ananasta, vettä ja vissyä, mutta vaikutus on ihan tasan puhdas nolla. Aivan sama syönkö pelkkää salaattia, välttelenkö hiilareita vai mitä yritän, turpoan vain entisestään.
Olen jopa merkinnyt syömäni kalorimäärät ylös, eikä pitäisi olla siis siitäkään kiinni, että syön jotenkin huomaamattani liikaa. Tiedän kyllä, ettei raskauden aikana saa laihduttaa, enkä sitä toki nyt haluakaan, mutta en myöskään halua lihoa, kun se ei vielä edes tarkoituksenmukaista ole.
Neuvolasta kun yritin kysellä jotain ohjeistusta, oli vastaus jotenkin ympäripyöreästi suurinpiirtein "se nyt vaan on sellasta". No aha.
Mä olen kuitenkin käsittänyt, että se järkyttävä liiallinen turvotuskaan ei niin terveellistä olisi, joten sinänsä hassua ettei mitään neuvoja ollut antaa. Vai alkaako niitä paukkua sitten vasta loppuvaiheessa, kun sormetkin on niin turvonneet ettei mistään saa edes otetta?
Arvasin jo ihan etukäteen saavani hengenahdistusta muuttuvasta kropasta eritoten tässä vaiheessa, kun raskaus ei näy ulospäin vielä mitenkään. Nythän siis näytän vain siltä, että grillikausi on avattu kuukautta etuajassa ja kalja maistuu. Ja tätähän se tulee olemaankin vielä monen monta viikkoa.
Mä olen jotenkin aina ajatellut, että musta ei koskaan tule sellaista jokinorsua, joka ei jaksa itse edes kävellä suuren mahansa kanssa ja joka vaan makaa sohvalla suklaata pupeltaen.
Ok, se on tosi, ettei tässä nyt juuri ole ylimääräistä herkuteltu, mutta näyttääpä kohtalo silti olevan tuleva läski.
Toisaalta tuntuu niin väärältä inhota omaa kehoaan lihomisen takia kun kuitenkin olen raskaana, mutta toisaalta taas tuntuu yhtä väärältä, että miksi se olen minä joka lihoo sen sata kiloa, kun juuri sitä yritän kaikin keinoin välttää?
Pääasiahan tietenkin on, että vauva voi hyvin ja raskaus etenee normaalisti, ja oikeastihan nämä ylimääräisen kilot pitäisi olla ihan pikkujuttu. Tässä voi kuitenkin mennä pieleen vielä niin moni asia, että ehkä päällimmäisenä mielessä ei tulisi olla levinnyt perse.
Vaan kun ihminen on pinnallinen, niin sille ei sitten mitään voi.
Taidan siis vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä sulattelemaan tämän päivän salaattipitoista lounasta, että mahtuu taas illasta lisää ananasta ja… öö.. ananasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti