Aika ristiriitaisissa fiiliksissä menin aamulla tuohon terkkarin neuvolaan.
Miehen kanssa oli ollut kinaa edellisenä iltana taas vaikka ja mistä (ai, mitkä hormonit..?), eikä ollut ollenkaan sellainen olo, että onpas kiva lähteä neuvolantädille hehkuttamaan tulevaa perheonnea ja lässynlää.
Onneksi siellä oli kuitenkin vastassa se mukavampi terkkari, pelkäsin jo että saan itseäni kyttäämään sen kurjan tiuskivan naisen.
Tunti meni niin etten ajankulua edes huomannut, paljon oli asiaa ja paljon sain myös kaikenlaista paperia. En edes muista, mistä kaikesta siellä puhuttiin, varsinkin ne kaikkien seulontojen viikot ja ajat menivät ihan ohitse.
Minua jotenkin huvitti, kun terkkari meni ihan sekaisin kertoessani hänelle raskausviikot, jotka minulle oli ilmoitettu viimeviikon perjantaina olleessa ultrassa.
He ilmeisesti laskevat viikot aika edellisistä kuukautisista, tässä tapauksessa terkkari siis laski viimeisestä keskenmenosta. Vaikka kyllä ihan selvästi kerroin, että ihan oikeat viimeiset menkat on olleet sitten tammikuussa, että siitä vaan.
Hän siis tarjosi jotain viikkoa 8+6 ja kertoessani että ultrassa alkion koon mukaan olisi 7+4 (eilen), alkoi sen päiväinen vääntäminen että kuinka se nyt menee.
"Mutta kun tää mun kone antaa tälläsen" -- öö, aha? Muuta sitä?
Tilanne ratkesi sitten hänen soitettuaan tuonne äitipolille missä olin käynyt. He sieltä sanoivat että yleensähän se on ihan normaali käytäntö, että ultrasta saa sen tarkimman varmistuksen viikoista, kun se lasketaan siellä alkion koon mukaan.
Mä luulin, että terkkarille se olisi ollut ihan itsestäänselvyys, koska niin olin itse sen asian ajatellut alusta saakka. Ei mulle tullut mieleenkään alkaa laskea viikkoja siitä keskenmenovuodosta, kun en edes tiedä, että voidaanko sitä pitää mitenkään verrannollisena kuukautisiin.
No, aina oppii.. ;)
Lisäksi musta jotenkin tuntui, että terkkari oli jotenkin ylivarovainen sen edeltävän keskenmenon suhteen. Siis joka asiassa sanoi, että "nyt kun niin kävi, niin pitäisi sitten ottaa vähän rauhallisemmin sitä ja tätä ja…". Kysyinkin lähtiessä, että sano nyt suoraa vaan, onko mulla jotenkin suurempi riski saada uusi keskenmeno tälläkin kertaa vai miksi siitä nyt jauhetaan koko ajan?
Hän vastasi kuitenkin että ei ole eikä hän mua varoittele sen enempää kuin muitakaan, mutta silti jäi vähän sellainen fiilis että mä en saisi tehdä nyt yhtään mitään.
Kysyin myös ratsastamisesta, joka jakaa mielipiteitä aika hurjastikin.
Siihen sanottiin, että ratsastaa saa niin pitkään kun vaan taipuu sinne kyytii nousemaan ja ihan viimeistään olisi lopetettava sitten kun alkaa äitiysloman alku lähestyä.
Ja sitten taas se nassutus siitä, että MUN tapauksessa kyllä olisi vähän syytä välttää kaikenlaista sellaista vaarallista urheilua kun eihän sitä koskaan tiedä. Että jos on vaikka suurentunut riski keskenmenoihin, vaikka eihän mua varoitellakaan sen enempää kuin muitakaan.
No, kaikesta huolimatta kiipesin hevosen kyytiin heti koulusta tullessa ja olinkin sitten ravatessa aina tuntevinani jotain ihmeellistä alavatsassa. En tiedä, oliko se vain jotain psyykkistä, mutta hevonen joka tapauksessa kulki niin hienosti, että ihan siihen en malttanut lopettaa. Tuntui siis enemmänkin sellaista metkaa nipistelyä kuin minkäänlaista kipua, joten en jaksanut liiemmin huolestua.
Tämä hevonen on onneksi (tai kuinka sen nyt ottaa) ihan vasta täyttänyt neljä, joten ei siellä harjoitusravissa hötkytä vaikken raskaana olisikaan. Laukassakin tietysti pyrin vielä pitämään mahdollisimman kevyen istunnan kun ei lapsen tasapaino ole vielä ihan niin kehittynyt, joten sitä ryskintää tulee minulle ihan tosi vähän verraten esimerkiksi ratsastustuntiin.
Kovin mielelläni herättelisin jotain keskustelua tästä raskausajan liikunnasta ja varsinkin näistä lajeista, jotka ovat vähän kyseenalaisempia kuin perus kävelylenkit. Toki sielläkin voi kaatua, mutta enivei.
Eli miten te muut olette liikkuneet raskauden aikana ja miten aikaisin on tahtia hiljennetty?
(Minä tiedän, että teitä lukijoita on, joten rohkeasti nyt vaan kommentoimaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti