Ultrakuulumisia

Minä sitten tein kuten käskettyä ja soitin viime keskiviikkona äitiyspolille, varatakseni ajan ultraan, jonne he minut pyysivät kun testi näyttää uudelleen plussaa.

Koska minulle oli yhä edelleen täysi mysteeri että miten pitkällä raskaus on, ihmettelin, että sain ajan tälle päivälle, enkä esimerkiksi kahden viikon päähän. Oletukseni oli alunperin, että ei siellä mitään varmasti vielä voi näkyä, koska olen käsittänyt että tuohon ar-ultraan mennään nimenomaan kuuntelemaan ne sydänäänet joskus viikolla 7+. Ja koska keskenmeno tapahtui 15.3, en voi millään olla vielä niin pitkällä.

No, kiltisti paikanpäälle ja housut pois. Lääkäri siinä jo nauroi sisään astuessani, että terve taas, voitkin mennä heti suoraa riisumaan.

Löydöksenä oli 5mm pitkä (jokin)pussi, en sitten kuollaksenikaan muista että miksi sitä sanottiin. Lopputuloksena kuitenkin täysin normaali raskaus, viikkoja kahdesta kolmeen. Kaikki oli siellä missä pitikin, mutta kuten jo aluksi arvelin, ei sieltä vielä paikannettu sitä itse alkiota.
Käsittääkseni kuitenkin minut haluttiin sinne tarkistukseen juuri siksi, että katsottiin raskauden olevan kohdun sisäinen ja kaiken oikealla paikallaan.
Ja tosiaan on mennyt kyllä oviksen bingailut ihan päin persettä, jos hedelmöittymisestä on pyöreästi pari viikkoa. Eihän meillä edes harrastettu seksiä silloin! :D

Jäin miettimään sitä, että monesta paikasta olen saanut käsityksen, että ihmiset käyvät alkuraskauden ultrassa yksityisellä. Miksi?
Se on kuitenkin aina vähintään satasen paukku, joten miksi se aika pitää varata yksityiseltä eikä kunnallisesta? Vai onko sitten muissa kaupungeissa vaan vaikea päästä kunnallisen puolen ultraan neuvolan ulkopuolella ellei ole oikeasti joku hätä?
Ihmettelen ihan siksi, että minä olen ainoastaan yhden kerran omasta aloitteestani sen ajan varannut, seuraavaksi jo sieltä se ihan pyysivät, että olisin yhteydessä jotta varmasti pääsen heti tarkistuttamaan tilanteen kun plussa tulee.
Nyt sitten minulle annettiin käteen uusi aika kahden viikon päähän, jotta taas tarkistetaan tilanne ja sitten nähdään jo se itse tyyppi.
Minä siis päinvastoinkin olen hyvin tyytyväinen ainakin tämän kaupungin sairaalan toimintaan. En tiedä johtuuko nuo tiheät tarkistukset edes siitä keskenmenosta, koska niitähän ei ole ollut kuin yksi. En kärsi lapsettomuudesta, se yksikin keskenmeno tapahtui hyvin siististi ja nopeasti, minulla ei koskaan ole todettu mitään gynekologisia vaivoja miksi minua pitäisi seurata.
Eli jos tässä nyt on kyseessä joku tulevan mamman mielenrauhoitusprojekti, niin kaikki kiitos vaan kivoille lääkäreille ja hoitsuille - mielelläni mä siellä kahden viikon välein käyn tarkistamassa että kaikki on niinkuin pitää!
Neuvolaan en ole ajatellut soittaa ennen kuin vasta sen seuraavan ultran jälkeen, vieläkin mielessä kaihertaa melkein onnellisuutta vahvempana pelko siitä, ettei sieltä enää sitten löydykään mitään tai että saankin mennä ultraan tarkistamaan, onko kaikki raskausmateriaali varmasti tullut ulos.

Jollain tavalla niin säälittää, kun mies on ihan superinnoissaan ja hehkuttaa kokoajan tätä raskautta, ja minä pelkään jo valmiiksi toisen puolesta sitä pettymystä, jos menee taas kesken.
Viimeksihän olin itse sitä mieltä että meille ei voi tapahtua mitään keskenmenoa, mutta kun niin sitten kävi, on vaikea uskoa että nytkään kaikki menisi hyvin.

Pessismisti ei pety, vai miten se menikään? :)
Mutta seuraavaa ultraa odotellessa taidan siirtyä lomatunnelmiin ja ihmetellä koko raskausasiaa vasta reilu viikon päästä, kun ollaan taas lähempänä koto-Suomea!